Taas kuukausi kulunut ihan silmänräpäyksessä. Paljon kaikkea on taas ehtiny tapahtua ja paljon ystävyyksiä ehtiny syntyä.
Loka-marraskuu on ollu kuin suomen syksy potenssiin sata. Täällä kaikki on niin innoissaan kaikesta mikä liittyy kurpitsoihin. Pihat ja kodit on koristeltu syksysen teeman mukaan ja kynttilöitä on joka puolella. Ensviikolla on on Thanksgiving break eli viikonlopun lisäksi saadaan kolme vapaapäivää koulusta. Vapaapäivistä puheenollen, tän viiko torstaina meillä oli ensimmäinen snow day eli koulupäivä peruttiin huonon kelin takia. No, sää muistutti enemmän juhannusta vuonna 2015, ku lumista talvipäivää. Maassa muutama hiutale lunta ja vettä sato.
Täällä taitaa tällä hetkellä olla hiukan viileempi kun Suomessa mut täällä oli kanssa pidempään lämpeempää. Skipattiin syksy täällä oikeestaan kokonaan ja mentiin suoraan heinäkuusäästä marraskuusäähän. Odotan jo innolla lunta!
Haikeita hetkiä on tuskin ollut ja tuntuu, että asiat, niin hyvin kun ne täällä onkin, paranee vaan koko ajan. Aikaa on paljon enemmän, kun koulu täällä ei oo mikään hurja rasite. Koulu ei oo täällä pelkästään akateemisia aineita varten vaan esimerkiksi meijän koulussa music department on tosi iso. Koululla on marching band, show choir ja symphonic choir. Mä oon symphoic choirissa ja se on yks mun lempi tunneista koulussa. Pian koulussa alkaa koe-esiintymiset musikaaliin ja toivon, että saan olla osana musikaalia. Kaikki nää nuoret, joille musiikki on jotenkin osa koulupäivää on tosi mukavia ja ilmapiiri on tosi hyvä!
Sitä sanotaan, että kiitospäivän ja joulun alla alkaa potemaan koti-ikävää ja vähän kaikki mikä täällä oli vähän aikaa sitten uuttaa ja jännää, alkaa ärsyttämään. Vaikka sitä alitajusesti perhettä, kavereita ja montaa muuta asiaa Suomessa ikävöi, ei se vaikuta täällä mun käyttäytymiseen tai mielentilaan mitenkään. Kaikki asiat on siis erittäin hyvin ja vietän edelleen elämäni parasta vuotta! Kiitollinen saa kyllä olla.
Ero teinien välillä täällä ja Suomessa on se, että Suomessa menoja sovittaessa suunnitelmat pidetään. Täällä tosi monet peruu ihan viime hetkellä tai suunnitelma muuttuu. Aluks se oli vähän omituista mulle, mut nyt siihen on jo tottunut, kunhan vaan on avoin kaikille suunnitelmille. Rakastan myös täällä ihmisissä sitä kun ne on niin spontaaneja ja aina loppujen lopuks päädytään tekemään jotain hauskaa.
Puhuin aikasemmissa teksteissä siitä miten vaihtari on eka uus ja kiinnostava ja hetken päästä ei ookkaan enää niin. Jotkut jotka vaihtovuoden alussa oli hyviä kavereita ei ookkaan enää musta niin kiinnostuneita. Niin rankalta ku se kuulostaakin, niin siinä oppii sen, että ne kaverit täällä jotka oikeasti haluaa olla mun kanssa, näkee vaivaa sen eteen ja priorisoi. Näin oppii erottamaan tosiystävät kavereista, ja tämän myötä täällä kavereista on tullu ystäviä ja en oo enää "the exchange student", vaan yksi muiden joukossa. Kuulostaa laimeelta, mutta se tuntuu hirveen hyvältä.
Syy minkä takia halusin ottaa tän uskontoasian esille on se, että vaikka se on osa monen ihmisen jokapäiväistä elämää se on silti tabu ja kaikkien ihmisten, uskovat tai eivät, on hankala puhua asiasta sellasen kanssa, joka näkee maailman eri tavalla. Vaikka huomaakin kuinka monet tuovat uskonnollisuuttaan esille, se on silti arka paikka. Oon monien mun kavereiden kanssa siitä puhunu täälllä ja ne yrittää ymmärtää mua yhtä paljon kun mä yritän niitä ymmärtää. On tärkeää omasta uskostaan huolimatta kunnioittaa muita ja tulin siihen tulokseen, että tuun näin tekemään niin nekin tekee sen mulle. Kun kaikki vain ymmärtäisivät, että kaikesta ei voi olla samaa mieltä, maailma olisi paljon parempi paikka. Mun perhe täällä tietää mun näkökannan ja mä niiden, vaikka jokasen jäsenen näkemys eroaa toisesta, en olis voinu parempaa jenkkiperhettä toivoa!
Asiat paranee kun niistä puhuu!
Äiti ja isä mulla on täällä kaikki oikein hyvin!
Muistakaa hymyillä!
-Elli
